Elin- ja kasvuvoimaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Elin- ja kasvuvoimaa

Kuluneena talvena on keskusteltu lähetystyön tarpeellisuudesta ja oikeutuksesta. Joku on ollut valmis sijoittamaan sen suorastaan museoon. Ilosanoman julistamista ei hänen mielestään enää tarvittaisi, vaan vain hädänalaisten aineellinen auttaminen olisi nykyajassa perusteltua...

Suuren yleisön keskuudesta kuulemme usein vielä pitemmälle meneviä vaatimuksia: olkaamme me kristittyjä ja antakaamme toisten rauhassa uskoa omalla tavallaan. Näin sanova ei tule ajatelleeksi, että myös hänen oma kristityn identiteettinsä perustuu lähetyskäskyyn. Elleivät ensimmäiset lähetystyöntekijät, apostolit, olisi ottaneet Vapahtajalta saamaansa käskyä ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” vakavasti, Kristuksen pelastava työ meidän syntisten puolesta olisi tyssännyt heihin.

Olisi voinut käydä niin, että kristityt olisivat pysyneet juutalaisuuden lahkona, eikä ilosanoma olisi levinnyt merien taakse, ei tavoittanut myöskään meitä, pohjoisilla leveyksillä asuvia ihmisiä. Kristuksen tuoma uusi ei olisi päässyt hapattamaan maailmaa eikä vaikuttamaan elämänmuodossamme sitä elin- ja kasvuvoimaa, jonka ajattelemme liian usein aivan itsestäänselvyydeksi, kuten koulu, sairaala sekä terveydenhuolto.

Lähetyskäsky on näin kirkon perustava toiminta-ajatus. Se ei ole tilapäinen tai määräaikainen tehtävä. Se ei tunne maantieteellisiä, ajallisia tai mitään muitakaan, inhimillisiä rajoja. Rajana on vain taivas tai tarkemmin sanottuna: kunnes Kristus saapuu ja noutaa omansa taivaan iloon.

Entisaikoina käytettiin usein sanaa lähetysharrastus. Tuo on kuitenkin helposti harhaanjohtava ilmaisu, sillä lähetys ei voi olla jokin ajanvietteenomainen harrastus lukemisen, lenkkeilyn tai postimerkkien keruun rinnalla. Lähetys nimittäin on seurakunnan jatkuva elinehto ja elinvoimaisuuden mittari. Jos luovumme lähetystyöstä, meille käy kuin evankeliumin vertauksessa talenttinsa maahan kätkeneelle palvelijalle. Lähetystehtävää ajatellen on usein käynyt toteen Jeesuksen sana: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.”

Länsimaissa monet kirkot ovat luopuneet ilosanoman viemisestä toisiin kulttuureihin perustellen, että työkenttää on tarpeeksi lähempänäkin. Mutta samalla ne ovat kuihtuneet ja kutistuneet, kun evankeliumin elävä virta on pysähtynyt seisovan veden lätäköksi. Sen sijaan Aasian ja Afrikan nuorissa, kasvavissa kirkoissa lähetysnäky on säilynyt, ja oman alueen mittavista haasteista ja rajallisista resursseista huolimatta ne ovat halunneet viedä evankeliumia eteenpäin, myös tänne Eurooppaan, josta sana kerran lähetettiin heille.

Jotkut ajattelevat lähetystyön perustuvan muiden yläpuolelle asettuvaan totuuden haltuun ottamiseen. Kun kristittyinä sanomme, että Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä, siinä piilee samalla ajatus siitä, että tuo Totuus on meitä verrattomasti suurempi, eikä ole mitenkään meidän hallinnassamme. Lähetyskäskyn antamisen tilanteesta voimme evankeliumeista lukea, ettei Jeesus lähettänyt matkaan mitään vuoria siirtävän uskon varmuudella varustettuja totuuden torvia. Sana näet tuo ilmi, että silloinkin muutamat epäilivät.

Heikkous ja epäily eivät kuitenkaan estäneet tämän suuren tehtävän vastaanottamista. Kristuksen asialla toimiessamme emme koskaan markkinoi itseämme, omia saavutuksiamme, voimaamme tai vahvuuttamme. Näky lähetyksestä on oikeastaan vain sitä, että kerjäläinen kertoo toiselle kerjäläiselle, mistä ruokaa on saatavissa.

Mika Riikonen

 




Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: