Pahuus ja rukous
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Pahuus ja rukous

Monien muiden tavoin olen hämmentyneenä seurannut Pirkko Jalovaaran toimintaa käsitelleen ajankohtaisohjelman synnyttämää kohua. Esiin on tuotu asioita, jotka poikkeavat melkoisesti siitä kuvasta, mikä minulle Jalovaarasta aiemmin on syntynyt.  Vaikka ohjelma sisälsikin ehkä tarpeettomia ja yksipuolisia kärjistyksiä, se toi esiin myös aiheellisia ja kannanottoa vaativia kysymyksiä.

Vaikka ajankohtaisohjelma Pirkko Jalovaaran rukousilloista sisälsikin ehkä tarpeettomia ja yksipuolisia kärjistyksiä, se toi esiin myös aiheellisia ja kannanottoa vaativia kysymyksiä. Ne olivat taustalla myös valmistellessani alkaneen viikon pyhäpäivän saarnaa.  Haluan nyt toistaa joitakin otteita siitä:

Jeesus ei nähnyt ympärillään riivaajia kaikkialla eikä selittänyt kaikkea kohtaamansa hätää demonien vaikutuksella. Jos muistelemme meille tutuimpia kertomuksia halvaantuneiden, spitalisten tai sokeiden parantamisesta, niissä ei mainita sanallakaan riivaajia. Jeesus koskettaa sokean silmiä tai kuuron korvia, tekee syljestä tahnaa tai lähettää yksinkertaisesti vain sanan, ja sairas paranee. Riivaajien kohtaaminen oli sittenkin enemmän poikkeus kuin sääntö hänen toiminnassaan.

Me osaamme kyllä selittää ihmisen pahuutta sosiologian, psykologian ja muiden tieteiden antamilla välineillä, mutta tavoittavatko ne sittenkään pahan syvintä olemusta? Mikä tekee lopulta syrjäytyneestä ja kiusatusta nuoresta joukkosurmaajan tai vallankahvaan päässeestä hallitsijasta miljoonia ihmisiä tieltään raivaavan etnisen puhdistajan? Mikä saa ihmisen toimimaan vastoin sitä, minkä hän järkensä ja omantuntonsa valossa hyvin tietää oikeaksi? Eikö aikamme ihminen kohtaa näin ympärillään järkemme ylittävää, selittämätöntä pahaa enemmän kuin koskaan ennen? Raamatun opetus ihmisen pahuuden ylittävästä, persoonallisesta Pahasta ei mielestäni ole siksi lainkaan vaikeasti uskottavaa puhetta. Sielunvihollista itseään emme tosin voi nähdä, sillä hän on henki, näkymättömään todellisuuteen kuuluva, kuten Jumalakin. Tuo Jumalan vastustaja ei siis kävele vastaamme sarvipäisenä olentona hiilihanko kädessään, mutta hänen houkutuksensa ja juonensa ovat silti meille kaikille kovin tuttuja.

Maakuntalehdessä haastateltiin äskettäin Tansaniassa toimivaa lähetyslääkäriä Leena Pasasta. ”Täällä on pakko turvautua Jumalaan, jotta selviää työn haasteista”, hän kertoi.  ”Noituus, jota osa paikallisista harjoittaa, tuo todellisuuteen oman mausteensa.” Silti tuo rautainen ammattilainen kohtaa poppamiesten viiltelemät ja yrttijuomien vaikutuksista kärsivät potilaansa lääketieteen keinoin. Ruumiin vaivat eivät ole sielunvihollisen erityinen tie meidän saamiseksi otteeseensa. Kun Paavalin nuori oppilas Timoteus kärsi toistuvasti vatsavaivoista, apostoli ei neuvonut häntä karkottamaan demoneja, vaan ottamaan vain tilkkasen viiniä. Jos päätäsi särkee, polviasi kolottaa tai löydät kehostasi oudon kyhmyn, niiden takana tuskin ovat mitkään henkivallat. Päänkivistykseen on viisainta ottaa buranaa ja jättää kyhmy lääkärin tutkittavaksi. Pahan tavoitteet ovat näet aivan muualla. Jumalan vastustaja koettaa estää meitä pääsemästä pimeydestämme valoon, synnin vallasta Kristuksen luo.

Pahan vaikutusten keskellä emme kuitenkaan ole aseettomia. Meillä on Jumalan sana, kaste, ehtoollinen ja rukous. Elämämme kaikenlaisissa kivuissa ja ahdistuksissa saamme rukoillen kääntyä Jumalan puoleen luottaen, että hän vastaa ajallaan ja tavallaan. Kun seurakunnassamme on jo vuosien ajan järjestetty erityisiä rukousiltoja, monet ovat saaneet sieltä osakseen apua, voimaa, rohkaisua ja lohdutusta. Siellä, missä ihmiset toimivat, ylilyönnit ja erehdykset ovat aina mahdollisia, mutta ne eivät koskaan tee tyhjäksi Jumalan työtä.

Mika Riikonen




Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: