Kesäkuulumisia
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kesäkuulumisia

Kesästä on kohta kaksi kuukautta vierähtänyt.  On ollut hyvää aikaa, ilmat suosineet.

Olemme saaneet nauttia lämpimästä ja sadetta on saatu sopivasti. Kaikki kasvaa, luonto on ihanan vihreää, kun sade huuhtelee välillä pölyt pois. Itselleni on ollut nautinto katsella kasvi- ja perunamaatani, kaikki kasvaa hurjaa vauhtia. Kesäkurpitsat ja pavut kukkivat, peruna on kasvanut syömäkelpoiseksi. Kyllä siinä kasvimaan laidalla nousee kiitos mieleen kaikesta hyvästä, mitä kesä on mukanaan tuonut. Ja rinnalle kohoaa tieto siitä, että kaikilla ei ole näin hyvin. Tuon tuostakin kerrotaan kuivuudesta tai tulvista, jotka vievät kaivatun sadon. Miten tässä voisi auttaa, kun itsellä on niin hyvin.

Olin kesän alussa hyvän ystäväni, vanhan emännän hautajaisissa. Kun siinä ennen siunaustilaisuutta kappelissa ja jo kotonakin muistelin tätä vanhusta, johon sain tutustua ja monenmonet kerrat istua hänen kanssaan juttelemassa, täytti ihmetys ja ihailu mieleni. Ystäväni elämä ei varmaan ole ollut helppoa, oli monia menetyksiä, mutta luottamusta Taivaan Isään ei hän ollut menettänyt. Yli yhdeksänkymmeneen vuoteen mahtui paljon, iloja ja suruja, naurua ja itkua. Yksi suurimmista asioista oli lapsenlasten ja heidän lapsiensa elämän alun seuraaminen, rukous heidän puolestaan nousi päivittäin ylös taivaaseen.

Kun ystäväni terveys alkoi huonontua, ei hän ainakaan minun kuulteni kertaakaan valittanut, vaan otti kaiken nurkumatta vastaan. Ystäväni näkö heikkeni sokeutumiseen saakka kymmenisen vuotta sitten. Kun juttelimme tästä, sanoin, että on varmaan vaikeaa elää, kun ei näe. Vastaus oli kuvaava hänelle. " Voi olenhan minä tässä jo kahdeksankymmentä vuotta nähnyt, kai sitä joutaa olemaan näkemättäkin." Kunpa me itsekukin osaisimme ottaa elämän Jumalan kädestä, ainakin itse olen kauhean kärsimätön ja hätäinen, aina kiirehtimässä asoiden edelle. Ystäväni opetti minulle paljon, kiitos siitä hänelle.

Heinäkuun alussa olin mukana Herättäjäjuhlilla Haapajärvellä. Voi mitkä juhlat! Ilmapiiri lempeä, kodikas, siellä ei tuntenut oloaan yksinäiseksi. Siellä mietin, miksi aina puhutaan siitä, miten meillä kirkko kutistuu ja ihmiset eivät enää välitä uskosta ja Jumalasta. Kun katseli laajaa urheilukenttää ja siellä tuhatpäistä ihmisjoukkoa, joka kuunteli ja veisasi, tuntui mahtavalta. Minäkin olin yksi heistä, minäkin kuulun johonkin.

Nyt kun juhlat ovat takanapäin, olen miettinyt, mitä sieltä mukaani sain. Sain paljonkin: lasten ja nuorten musiikkia kuuntelimme kahdessakin konsertissa, yhdessa lasten ja nuorten sekä vähän vanhemman väen kanssa. Yhdessä veisatut siioninvirret yhdistivat, jäivät soimaan kotimatkalle. Yhdeksi miettimisen aiheeksi jäi ajatus ihmisen erilaisuudesta ja samanlaisuudesta. Miksi me pelkäämme erilaisuutta, miksi emme uskalla kohdata toista ihmistä, oli hänen ihonvärinsä mikä tahansa ja tuli hän mistä tahansa. Jumala on meidät kaikki luonut, onneksi hän on tehnyt meidät erilaisiksi, me olemme Hänen kuviaan, emme toistemme kuvia.

Viikko sitten sunnuntaina olin kirkossa. Siellä oli muutamia lapsia. Ilolla katselin heitä, miten upeata on se , että vanhemmat tuovat lapsia kirkkoon. Miten tärkeätä on, että tie kirkkoon tulee tutuksi pienestä asti. Osaisimmepa nauttia näistä hetkistä ja siunata näitä pieniä kirkkovieraita, vaikka he eivät aina malta olla aivan hiljaa. Miten helpolla mieli häiriintyy, jos lapsi kysyy jotakin tai kulkee pitkin kirkon käytävää. Tulee mieleen laulu: Meni kirkkoon isä ja lapsi. Siinä kuvataan kauniisti lapsen väsymistä ja samalla myös sitä väsymistä, mitä meillä jokaisella välillä on. Katselin myös, miten vanhemmat veivät lapsensa ehtoolliselle. He veivät lapset saamaan parasta, mitä me vanhempina voimme lapsille antaa. Voi kun jaksaisimme ymmärtää, miten eritavalla lapset jaksavat ja toimivat.


Anna-Liisa Väisänen 28.7.2013
 




Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: