Metsä kirkkoni olla saa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Metsä kirkkoni olla saa

Syksyn kauniin väriloiston keskellä on hyvä pysähtyä etsimään Kaikkivaltiasta Jumalaa Hänen luomansa luonnon keskellä.
Yksi menneen kesän huippuhetkiä itselleni hyvin rakkaassa Ristikiven kirkossa oli siellä vietetty kansanlaulumessu. Puhallinmusiikkileirin soittajien säestyksellä saimme pysähtyä kauniissa elokuun illassa laulamaan kansan laulujen sävelmiin
Anna-Mari Kaskisen sanoittamia messulauluja.

Elämään liittyviä, syviä tunteita Suomen kansa on aina etsinyt kauniista luonnosta ja on sitä myöskin tulkinnut tuttujen kansanlaulujen kautta.
Kansanlaulumessun monen laulun sävel nousee selkeästi luonnosta. Soivathan siinä sävelet lauluista: ”Tuonne taakse metsämaan”, ”Kotimaani ompi Suomi”, ”Täällä pohjantähden alla” ja ”Tein minä pillin pajupuusta”. Luonto on aina ollut tärkeä. Sieltä on myös aina etsitty Taivaan Isää ja hänet monesti varmasti löydettykin.

Katekismuksessa on meille aina opetettu, että Jumala ilmoittaa itsensä meille luonnossa. Hän on luonut luonnon meidän ympärillemme. Hän on tarkoittanut luonnon meille käytettäväksi. Luonto on myös paikka, jossa saamme vahvasti kokea Jumalan ihmetekoja ja huolenpitoa sen ihmeiden ääreen pysähtyessämme. Ristikiven kirkko luonnon keskellä pitää sisällään ja näyttää vahvasti ympäristössään Taivaan Isän läsnäolon. Sitähän varmaan todella moni pieksämäkeläinen on käynyt kokemassa.

Luonnon keskellä on hyvä pysähtyä Jumalan ihmetekojen äärelle, siellä on ollut hyvä heittäytyä Jumalan kämmenelle. Sen olen saanut vuosien aikana kokea hyvin erilaisten ryhmien kanssa. On ollut hyvä päivän päätteeksi hiljentyä satojen tyttöjen ja poikien kanssa kiittämään Taivaan Isää päivän leikeistä ja rauhoittumaan ennen levolle menoa. On ollut hienoa kokoontua joulukirkkoon hankien keskelle ulkotulien toimiessa ainoana valaistuksena. On ollut yhtä hienoa toivottaa toiselta puolelta Suomea tullut turistiporukka tervetulleeksi kauniiseen kirkkoon. On saanut olla todella Jumalan kämmenellä.

Tuossa kirkossa on hyvin osuvaa veisata virsikirjamme yhtä kauneimmista virsistä, suvivirttä.  Se tuo vahvasti esille luonnon ihmeet. ”Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen”, ”siunaustaan suopi myös lämpö auringon”, ”puut metsät huminoivat taas lehtiverhossa”, ”taas linnut laulujansa visertää kauniisti”. Nuo kaikki ilmaisut kertovat kuinka kaunis ja ihmeellinen luonto on ympärillämme.

Noilla luonnon ihmeillä korostetaan myös sitä, että Jumala on kaiken luonut. Tuo luontokuvaus selitetään virren neljännessä säkeistössä: ”Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.”

Kun kesähäitään miettivät parit ovat minulta kysyneet, mikä virsi vihkimisessä voitaisiin veisata, olen usein ehdottanut tuota suvivirttä ja sen 1. ja 4. säkeistöä. Kuinka vahva elämän apu siihen liittyykään. Kuinka suuri sisältö elämään liittyykään, kun siinä on Jeesus mukana. Näin on kaiken elämän keskellä, arjen iloissa ja suruissa. Kaikkeen on turvallista mennä Jeesuksen seurassa, elämä saa erilaisen sisällön, kun Jumalan Poika saa sen valaista.

Mutta nuo nuorelle vihkiparille antamani elämänohjeet sopivat meille kaikille.

Onko sen parempaa suuntaa ja sisältöä arjen keskelle kuin tuo Jeesus-valo, joka olisi valaisemassa elämämme jokaista hetkeä, iloja ja suruja?

Heikki Holopainen




Aloita uusi viestiketju Siirry arkistoon
Aihe / Aloittaja   Viimeisin / Viestejä