Vain yksi mielipide mahdollinen?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Vain yksi mielipide mahdollinen?

Alkukesästä eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi kansalaisaloitteen sukupuolineutraalista avioliittolaista.  Julkisessa sanassa tämä päätös otettiin vastaan tyrmistyen.  Vaikka kysymyksessä olikin kansanvaltaisen päätöksentekojärjestelmämme mukainen normaali enemmistöpäätös, monista kommenteista oli luettavissa, ettei näin voi tehdä.  Muutosta ajavien mielestä heidän aloitteensa olisi pitänyt mennä heittämällä läpi.  Monet reaktiot olivat mielestäni hämmästyttäviä, varsinkin kun viimeistä sanaa asiasta ei vielä ole edes sanottu.

Olen kokenut aiheeseen liittyvän keskusteluilmapiirin muistuttavan ulkopoliittista keskustelua suomettumisen vuosina.  Kun joku aikanaan uskalsi sanoa ääneen epäedullisia tosiasioita Neuvostoliitosta, hänet voitiin muitta mutkitta teilata pois pelistä.  Ei ollut tarpeen pohtia, pitivätkö väitteet paikkansa, riitti vain, kun hänet leimattiin neuvostovastaiseksi.  Jotakin hyvin samankaltaista on nykyisen ”suvaitsevaistomme” asenteissa.  Pelin henki on tämä: jos et kannata sukupuolineutraalia avioliittolakia, olet äärimmäisyysihminen, homofobinen, vähemmistöjä sortava  ja syrjintää kannattava muinaisjäänne.  Asetelma on ehdottoman mustavalkoinen, minkäänlaisia harmaan värisävyjä ei tunneta.  Toki jyrkkiä asenteita esiintyy myös vastapuolella. 

Oma kirkkomme on ottanut viime vuosina kantaa avioliittolakiin ehdotettuihin muutoksiin monella tasolla, kirkolliskokouksessa, piispainkokouksessa ja kirkkohallituksessa.  Kaikkien näiden päätöselimien linjaus on ollut yksiselitteisen selvä: avioliitto ymmärretään yhden miehen ja yhden naisen väliseksi kumppanuudeksi.  Osallistuin itse 2011 aihetta käsitelleeseen piispainkokoukseen, ja muistan hyvin, ettei tästä näkemyksestä edes äänestetty eikä eriäviä mielipiteitä tullut kirjatuksi pöytäkirjaan.

Toki kirkonkin sisällä tästä kysymyksestä esiintyy erilaisia mielipiteitä, mutta kirkon yhteisten päätöselimien linjaus on perinteistä avioliittonäkemystä puolustava.  Kun kirkkomme yhdessä ortodoksien, katolisten ja monien muiden kirkkokuntien kanssa on pysynyt tässä näkemyksessään, se on perustunut, paitsi Raamattuun, myös biologiaan ja historiaan.  Vuosisatojen saatossa on esiintynyt kulttuureja, joissa homoseksuaalisuuteen on asennoiduttu sinänsä sallivasti, mutta silloinkaan samaa sukupuolta olevien suhteita ei ole rinnastettu avioliittoon.  Kun elämänmuotomme on vuosituhansien ajan rakentunut miehen ja naisen muodostaman ydinperheen varaan, toki tällä on täytynyt olla perusteensa.  Ja kun näihin vuosikymmeniin saakka tätä pidettiin itsestään selvyytenä, on kai syytä kuunnella myös niitä, jotka edelleen pitäytyvät perinteisessä käsityksessä.

Mika Riikonen