Kahden vai monen kauppa?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kahden vai monen kauppa?

Tulisiko uusperheellisiä vihittäessä noudattaa erityistä kaavaa?  Tämä kysymys nousi mediassa esiin Lappeenrannan piispainkokouksesta, johon allekirjoittanutkin sai osallistua.  Kokous antoi kirkolliskokoukselle lausuntonsa aloitteesta, jossa esitettiin vihkikaavaan lisäkysymyksiä uusperheitä ajatellen.  Aloitteen tekijöiden tarkoitus on sinänsä hyvä.  Yhä useammilla vihittävillä on takanaan aiempia parisuhteita sekä niistä syntyneitä lapsia.  Kirkon tehtävänä on tukea myös purkautuneiden liittojen ja suhteiden jälkeen syntyviä uusperheitä.  On hienoa, jos lapsetkin voidaan ottaa huomioon vanhemman solmiessa uutta liittoa.  Käsikirjamme sanamuotojen takaa kuultaa nykyisin kovin ihanteellinen kuva perhe-elämästä.  Ihanteet ovat tärkeitä, mutta myös elämän todellisuuden on päästävä näkyviin.

Uusperhettä muodostettaessa liikutaan kuitenkin kovin herkällä alueella.  Monesti aiempien liittojen purkautumiseen liittyy dramatiikkaa ja entisten puolisoiden välille on syntynyt vahvoja jännitteitä.  Lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta kiistellään.  Lasten näkyvä rooli vihkitoimituksessa voi parhaimmillaan olla hoitavaa kaikkien osapuolten kannalta, mutta pahimmillaan se voi vain vahvistaa syntyneitä jännitteitä.

Mikäli vihittäviltä kysyttäisiin, haluavatko he rakastaa myös puolisonsa lapsia tai sietää tulevaa anoppia ja appeaan, voisi myös syntyä juridinen ongelma.  Avioliittolain näkökulmasta liittoon tarvitaan vain puolisoiden keskinäinen suostumus.  Jos jompikumpi vihittävistä vastaisi lapsia koskevaan kysymykseen kieltävästi, tällä ei olisi vaikutusta avioliiton pätevyyteen.  Vihkitilaisuudesta jäisi tällöin kuitenkin hyvin ristiriitainen jälkimaku.  Nämä kysymykset ovat toki tärkeitä, mutta ne on jokaisen avioliittoon aikovan parasta esittää hiljaa itse itselleen.

Monet erilaiset kaavat eivät ole ratkaisu elämän moninaisuuden kohtaamiseen.  Vaikka aviopareja ja perheitä on monenlaisia, yksi vihkikaava erilaisine variaatioineen riittää.  Uusperheen erityiskysymykset voidaan kohdata toimituskeskusteluissa, ja niiden tulisi näkyä vihkipuheessa, rukouksissa ja musiikissa.  Joku näkee tärkeäksi, että lapset toimivat äitinsä tai isänsä vihkimisessä sulhaspoikina tai morsiusneitoina, toiset taas haluavat lasten pysyvän sivussa.  Myös lasten oma tahto on otettava huomioon.  Vihkimisen toimittajalta tämä kaikki vaatii herkkyyttä kuunnella ja aistia myös sanattomia viestejä.  Tältä pohjalta piispainkokous päätyi lausunnossaan esittämään, ettei vihkikaavaan lisättäisi kysymyksiä.

Toisin kuin julkisuudessa yleensä annetaan ymmärtää, piispainkokous ei vielä ole piispojen kokous.  Päätöksentekoon näet osallistuu myös yksi asessori jokaisesta hiippakunnasta.  Tosin kauan me mustapaitaiset emme enää tästä etuoikeudesta pääse nauttimaan, sillä vuoden 2016 alusta päätökset tehdään pelkästään episkopaatin voimin.

Mika Riikonen