Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu

Paimenpsalmi 23 on yksi rakastetuimpia psalmeja Raamatussa.  Ensi sunnuntai on Hyvän Paimenen sunnuntai ja tämä psalmi luetaan jumalanpalveluksessa.  Se luetaan myöskin monessa hautaan siunaamisessa. 
Tämän päivän ihmiselle ei paimenen tehtävä ja paimenessa olo ole sillä tavoin tuttua kuin vielä oli pari sukupolvea sitten.  Vielä toki lienee heitä elossa, jotka ovat olleet lapsena paimenessa.

Muistan, kuinka aikoinaan pappani, viime vuosisadan alkupuolella syntynyt, kertoi paimenessa olostaan.  Hänet lähetettiin 6-vuotiaana yksin paimeneen.  Mitä hän sai evästykseksi tehtävään?  Pappani kertoi, kuinka hänen isänsä antoi hänelle piipun ja piipputupakkaa ja sanoi:"Paimenessa tulee aika pitkäksi, sitä ei jaksa ilman piippua."  Niin tuli papastani tupakkamies.  Kiikkustuolissa piippua poltellen, jo harmaantuneena, hän taisi tämänkin tarinan paimenessa olostaan minulle kertoa.  Nyt tämän päivän valossa tämä kertomus tuntuu suorastaan järkyttävältä.

Paimenpsalmi on ehkä puhutellut kovia kokeneita ja itsekin paimenessa olleita enemmän kuin meitä.  Mutta mekin voimme löytää siitä turvaa tuovia ajatuksia, vaikkei paimenen tehtävä meille tuttu olekaan.  Paimenpsalmi on siitä rikas psalmi, että sitä voi katsoa omaan elämäänsä peilaten monesta eri näkökulmasta.
Jokaisen ihmisen elämästä löytyy niin vihreitä niittyjä kuin pimeitä laaksojakin.

Yhtäältä voimme siis ajatella paimenpsalmin kuvaavan elämänvaellustamme täällä.  Ilon ja onnen hetket, joita meille suodaan, ovat vihreitä laaksoja ja virvoittavia vesiä.  Elämän suuret surut, sairaudet ja kärsimykset, joita jokainen väistämättä joutuu elämänsä jossakin vaiheessa kokemaan, ovat pimeitä laaksoja.  Paimenpsalmi julistaa Hyvän Paimenen olevan vierellämme ja meitä johdattamassa kaikissa niissä.
Hänen hoitoonsa on turvallista uskoa koko elämänsä matka.

Toisaalta voimme ajatella paimenpsalmin kuvaavan myös iankaikkisuutta.  Se kertoo kauniisti, kuinka Hyvä Paimenemme johdattaa meidät ajallisen elämämme jälkeen vihreille niityille ja vetten ääreen, jossa saamme levätä.  Kun olemme itse menettäneet läheisen ihmisen, silloin varmasti tunnemme olevamme pimeässä laaksossa.  Surevana saa ammentaa voimaa ja toivoa Paimenpsalmin lupauksesta, että mitään ei silloinkaan tarvitse pelätä, sillä Hyvä Paimen on mukana eikä pimeä laakso ole loputon.

Saamme jokainen uskoa omalle kohdallemme paimenpsalmin lupauksen: "Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä."

 

Taina Häkkinen
kappalainen