Skuoritsan kirkko 29.11.2015
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Skuoritsan kirkko 29.11.2015

TÄNÄÄN JA TÄSSÄ

 

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:-- Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen."Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.  Kuitenkin he sanoivat: "Eikö tuo ole Joosefin poika?"

Kirkkovuoden aloittava ensimmäinen adventtisunnuntai on väkimäärältään vuoden vilkkaimpia kirkkopyhiä.  Monet, joita muulloin harvemmin näemme sanankuulossa, tahtovat silloin tulla laulamaan riemullista Hoosianna-hymniä.  Kun vanhat kristilliset tavat käyvät ajassamme entistä harvinaisemmiksi, on jotakin, joka muutosten keskelläkin pitää pintansa.  Joskus olemme suorastaan vähätelleet perinteiden ja tapojen merkitystä. Kuitenkin juuri ne siirtävät uskomme perintöä sukupolvelta toiselle.  Jos tänään olet lähtenyt liikkeelle kirkkoon tavan vuoksi, olet hyvällä asialla.  Sillä kuulimmehan äsken, että Jeesuskin meni sapattina synagogaan tapansa mukaan.  Tavoista kiinni pitäminen ei siis ole kaavoihin kangistumista.  Päinvastoin: juuri tuon tavan ansiosta Nasaretin synagogassa koettiin mainittuna sapattina ainutlaatuinen ja unohtumaton hetki.  Vanhojen tapojen ja järjestysten noudattaminen ei ollut esteenä Jumalan Hengen yllättävälle ja uutta luovalle toiminnalle, vaan hän vaikutti juuri niiden välityksellä.   

Ennen astumistaan julkisuuteen Jeesus oli jo saanut kasteen Jordan-virrassa.  Pyhä Henki oli laskeutunut hänen päälleen, mutta sama Henki oli sitten johtanut hänet autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi.  Jumalan Poika oli näin voideltu, valmistettu ja varustettu tehtäväänsä.  Nasaretin synagogassa kuultiin nyt Jeesuksen ohjelmajulistus.  Jokaviikkoisissa synagogapalveluksissa luettiin aina kullekin pyhäpäivälle määrätty teksti Mooseksen kirjoista.  Sen sijaan toinen lukukappale, profeettojen teksti, oli vapaasti valittavissa.  Siinä ei siis vielä ollut mitään erikoista, että Jeesus ilmoittautui tekstinlukijaksi.  Oli myös aivan tavallista, että lukija saattoi osuutensa jälkeen lyhyesti soveltaa kuultua läsnäolijoiden elämään.  Kuulimme evankeliumista, että Jeesus ”löysi” hänelle ojennetusta kirjakääröstä profeetta Jesajan sanat.  Löytö ei ollut sattumanvarainen, vaan määrätietoisen etsinnän tulos.  Jeesuksen itseymmärrys tulevasta tehtävästään kumpusi juuri tuosta Jesajan kirjan 61. lukuun talletetusta profetiasta. 

Rooman valtakunnassa vallitsevan tavan mukaan uusi hallitsija antoi valtaistuimelle noustessaan rohkaisevia ja hyviä lupauksia; tällaista avauspuhetta kutsuttiin juuri evankeliumiksi eli ilosanomaksi.  Jeesus ei omassa linjapuheessaan ilmaissut tavoittelevansa kuningas Daavidin aikakauden suuruutta ja valtaa.  Hän ei sanonut etsivänsä kuningas Salomon rikkauksia eikä sotapäällikkö Joosuan sotilaallista mahtia.   Jeesuksen lainaamat sanat on ensimmäisen kerran lausuttu Babylonian pakkosiirtolaisuudessa eläville sotavangeille noin viisisataa vuotta ennen Vapahtajamme syntymää.  Monet heistä joutuivat tuolloin ponnistelemaan raskaassa pakkotyössä ja silmät puhkaistuina.  Pakkosiirtolaisten kohtalo tuo väistämättä mieleemme lukuisten inkeriläisten osan Siperiaan karkottamisen vuosina.  Profeetan sanoja lukiessaan Jeesus tiesi itse olevansa se Herran kärsivä palvelija, josta Jesaja vähää aiemmin kirjassaan kertoo.  Hän ei tullut luoksemme palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.  Tuota palvelijan mieltä heijastelee myös hänen ohjelmansa. Sen kaikki viisi kohtaahan on tarkoitettu eri tavoin osattomille: ulkonaisesti köyhille, sisäisesti särkyneille, syyllisyyden painamille, orjuutetuille, sokeille ja sairaille, maahan painetuille ja alemmuudentuntonsa kanssa kamppaileville.   

Tämä osattomien evankeliumi merkitsee todellisen riemuvuoden alkamista.  Vanhassa Testamentissa annettiin näet ohjeita 50 vuoden välein toistuvan riemuvuoden viettämisestä.  Silloin orjat piti vapauttaa ja maaomaisuus palauttaa takaisin alkuperäisille omistajilleen.  Riemuvuosi oli näin tarkoitettu pitämään yllä oikeudenmukaisuutta ja estämään varallisuuden vääristynyttä jakautumista.   Muinainen Israel ei kuitenkaan kyennyt koskaan noudattamaan näitä säädöksiä.  Riemuvuosi jäi näin Vanhassa liitossa vain toivon kohteeksi, sen täyttymystä odotettiin Messiaan ilmestyessä.   

Vaikka profetian sanat saivat jo sellaisenaan synagogaväen keskittämään kaiken tarkkaavaisuutensa Jeesukseen, varsinainen yllätys koettiin sittenkin, kun Jeesus liitti omat sanansa tekstin jatkoksi.  ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”  Maailman vaikuttavin saarna oli vain yhden lauseen mittainen.  Tuossa ohikiitävässä silmänräpäyksessä purkautui pitkien aikojen kuluessa latautunut, suunnaton jännite. Vanhan liiton kansan ja koko ihmiskunnan kaikkien aikojen odotus ja kaipaus oli nyt täyttynyt. 

Rakkaat ystävät!  Olemme taas saaneet aloittaa joulua kohti kuljettavan adventtiajan, koska Jeesus on jo kerran tullut luoksemme.  Ja koska hän on jo tullut ja täyttänyt tehtävänsä tässä maailmassa, kulkenut tien seimeltä ristille, astunut haudan pimeyteen ja noussut kuolleista kuoleman voittajana, odotamme häntä myös saapuvaksi takaisin suuressa kunniassaan.  Mutta adventtiaikaa vietämme ennen kaikkea sen tähden, että Jeesus tulee edelleen, juuri nyt, meidän keskellemme.  Riemuvuosi alkaa siellä, missä Pyhä Henki, Jeesuksen Henki synnyttää uskon Vapahtajaan.  Jumalan lupaukset ja meidän kaipauksemme saavat täyttymyksensä vain hänessä.  Nasaretin synagogassa kuultu ohjelmajulistus ei ole meidän täytettäväksemme annettu tehtävä, silloinhan olisimme aivan mahdottoman urakan edessä.  Se avaa näköaloja siihen, mitä Jumala Kristuksessa on tehnyt ja tekee meidän puolestamme, koko ihmiskunnan ja maailmamme hyväksi.  Jeesuksen lupaama riemuvuosi tarkoittaa, että synnin ja syyllisyyden vankilaan kahlitut, monenlaisten syytösten nujertamat, sivuun työnnetyt ja ulkopuolelle suljetut voivat kaiken anteeksisaaneina aloittaa taas uudelleen alusta, päästä takaisin Jumalan omiksi, vapauteen, iloon ja rauhaan.  Tällainen riemuvuosi ei myöskään voi olla säteilemättä silloin Jumalan armon uudistamista sydämistä ympäröivään maailmaan, sen kipeyteen, vääryyteen, pimeyteen ja lohduttomuuteen. 

”Kenties vielä joskus. Kaikki aikanaan.  Sitten, kun olen ensin saanut asiani järjestykseen.”  Näin me ihmiset lupaamme ja suunnittelemme tulevaisuuttamme.  Jumalan lupauksien aikamuoto on sen sijaan ”tänään”.  Tuo määre ”tänään” kulkee läpi Jeesuksen vaiheiden: jo hänen syntymäyönään se kuultiin paimenten kedolla ja vielä hänen viime hetkinään sen sai kuulla ristin ryöväri: ”Jo tänään olet kanssani paratiisissa.”  Jumala ei jää menneisyyteen eikä pakene tulevaisuuteen, hän on kanssamme tänään ja tässä.  Jordanilta ja autiomaasta Jeesus ei lähtenyt heti vieraille seuduille vaan palasi tietoisesti kotikaupunkiinsa.  Sieltä hän tahtoi aloittaa Isältä saamansa tehtävän, vaikka tiesikin, että ihmisten ihastus pian vaihtuisi vihastukseksi.  Nasaretissa hän astui jo ensimmäisen askeleen kohti ristiään.  Ei meidänkään tarvitse lähteä Jerusalemiin, New Yorkiin, Helsinkiin tai Moskovaan kohdataksemme hänet, sillä hän tulee luoksemme juuri sinne, missä nyt olemme.  Jeesuksen sanat eivät ole pelkkää puhetta, ne myös vaikuttavat sen, mitä lupaavat.  Jeesuksen tietä seuratessamme mekin joudumme kantamaan omaa ristiämme, mutta silloin emme tee sitä enää yksin, koska hän on väistymättä koko ajan kanssamme. 

 Rukoilkaamme

Jeesus Kristus, Vapahtajani.
Minä olen köyhä ja sokea, vanki ja orja.
En ole vapaa Jumalan lapsi.
Mutta minä kaipaan vapautta.
Odotan Sinua,
jolla on avaimet minun lukkoihini.
Tule Herra Jeesus!
Tule keskelle elämääni,
minun vankilaani ja pimeyteeni.
Julista minut vapaaksi.
Vapaaksi kaikesta Sinun ja minun
väliin kertyneestä roskasta.
Tee se tänään.
Aamen.

 

Mika Riikonen