Kelpaammeko?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kelpaammeko?

Millainen on kelpaavan ihmisen malli? Millaiseen muottiin on asetuttava, että täyttää tämän päivän vaatimukset? Löysin käsitteen kelpaamisen mallista eräästä potilasjärjestön lehdestä.
 
On todettu, että yhteiskunnassamme ja sosiaalisissa verkostoissamme on vaatimustaso noussut viime vuosina kiihtyvää vauhtia. Joskus on vaikeaa havaita, kuka nuo vaatimukset asettaa. Kuka päättää, millainen pitäisi olla ja mihin pystyä? Joskus paineiden asettaja saattaa yllättäen löytyäkin. Ja vieläpä hyvin läheltä, omasta itsestämme. Saatamme myös kuvitella ympäristön asettamiksi paineiksi sellaistakin, mikä nousee itsestämme. Mutta ajatuksemme siitä, ettemme kelpaa tällaisena, voivat kyllä saada juurensa tämän ajan täydellisyyttä etsivästä ihanteesta.
 
Yleisen ihanteen mukaan pitäisi olla oikean kokoinen ja näköinen. Pitäisi olla suuri koti ja upea auto. Täytyisi olla vakituinen työ ja menestyä siinä. Olisi oltava terve, nuori, urheilullinen ja korkeasti koulutettu. Pitäisi olla juuri sopivan kokoinen perhe. Lapsilla edustavat vaatteet ja harrastukset. Listaa voisi jatkaa pitkään.
 
Entä sitten, jos ei enää jaksa vaatimusten edessä? Erilainen kelpaamisen malli löytyy usein vasta sitten, kun voimat ovat poissa. Kun uupumus pakottaa pysähtymään.
 
Pysähdypä tätä lukiessasi hetkeksi miettimään, millainen olisi kelpaamisen malli, jossa odotukset eivät nousisi ympäristön paineista eikä ihmisen arvo määrittyisi minkään ulkonaisen mukaan. Sitä voisi kutsua vaikkapa oikean kelpaamisen malliksi.

Sen voisi kiteyttää yksinkertaisesti näin: kelpaan sellaisena kuin olen. Ei niin, että pidän ominaisuuksiani ja minulta saavuttamattomiin jääneitä asioita virheinä ja heikkouksina, jotka minun ja läheisteni pitää vain kestää. Vaan niin, että yhdessä ja samassa ihmisessä saa olla läsnä vahvuutta ja heikkoutta, sairautta ja terveyttä, jaksamista ja väsymystä, uutteruutta ja uupumista.
 
Ominaisuutemme voivat vaihdella eri elämänvaiheissa. Ahkeraksi tunnettu voi joskus väsyä, eikä hänen arvonsa sillä muutu. Terve voi sairastua ja vahva murtua. Oikea kelpaamisen malli on lavea. Siihen sopii sellaisena kuin juuri tänään on.
 
Työssäni oppilaiden parissa minua on rohkaissut, kun olen saanut nähdä, miten heikko ja itseensä luottamaton voi kokea vahvuuden hetkiä. Yksi esimerkki tästä on se, kun oppilas saa olla opettajaansa etevämpi. Perinteisessä koulussa opettaja on ollut tietävämpi ja jakanut osaamistaan usein yksisuuntaisesti, opettajalta oppilaalle. Tämän ajan oppimisympäristön muutos on tuonut kouluihin väistämättä uuden ulottuvuuden: oppilas on usein esimerkiksi mobiililaitteiden kanssa paljon opettajaansa edellä.
 
Jos opettaja hyväksyy tilanteen ja antaa oppilaan vapaasti tuoda osaamisensa esiin, oppilaalle tulee mahdollisuus kokea olevansa arvokas, osaava ja hyödyksi muille. Hän saa itsevarmuutta ja samalla kaikki oppivat.
 
Kelpaako meille tänään pieni tai suuri, köyhä tai rikas, sairas tai terve, kouluttamaton tai koulutettu, työtön tai työssä käyvä? Kelpaammeko itsellemme?

 

 

Juho Lehtola

 

 

Julkaistu 6.10.2015 Päivämies-verkkolehden blogissa (paivamies.fi).