24.12.2015
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

24.12.2015

ÄÄRETÖN MAHTUU ÄÄRELLISEEN

 

Jouluyön messu on meillä vielä verrattain nuori perinne; suuressa osassa kristikuntaa se kuitenkin mielletään jouluajan päätapahtumaksi.  Yön pimeinä tunteina voimme aistia vahvasti Jeesuksen syntymän sekä paimenten hämmennyksen ja järkytyksen, kun taivaallinen kirkkaus kohtasi heidät.  Koska keskeisessä osassa yön tapahtumissa olivat enkelit, on tapana puhua enkelten messusta.  Taivaallisten viestintuojien sanoma paimenille sisälsi kaivatun, mutta silti odottamattoman uutisen luvatun Messiaan, Vapahtajan syntymästä.  Merkki, josta he saattaisivat tämän hallitsijan tunnistaa, oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kuninkaallinen: lapsi kapaloituna seimessä, eläinten syöttökaukalossa.  Ensimmäisen joulun suuri uutinen piti sisällään näin käsittämättömän vastakohdan: suuri, kaikkivaltias Jumala syntyy pieneksi ihmiseksi

Kun me ihmiset alamme lähestyä Jumalaa ajatustemme tietä, joudumme pian toteamaan, että ääretön Jumala säilyy meiltä salattuna.   Inhimillinen ymmärryksemme on vajavainen eikä se voi käsittää Jumalan mittaamattomuutta, hänen viisauttaan.  Äärellinen on myös järkemme eikä ääretön mahdu siihenkään.  Mitkään sanat, jotka ovat lähtöisin tästä äärellisestä maailmastamme ja äärellisestä tajunnastamme eivät voi virheettömästi kuvata Jumalaa, joka on näkymätön ja käsittämätön.  Inhimillinen kielemme on siihen liian vajavainen.  Oman järkemme varassa Jumala jää meille käsittämättömäksi ja tavoittamattomaksi.  Ääretön ei mahdu äärelliseen.  Mitään siltaa ihmisen tajunnasta ei rakenneta jumalalliseen.  Laadullinen eroavaisuus ihmisen ja Jumalan välillä on liian musertava. 

Jos yritämme kääriä lahjaa liian pieneen pakettiin tai lahjapaperiin, tiedämme lopputuloksen: työ ei mitenkään onnistu tai seurauksena on vain kääreiden repeäminen.  Se, mikä ihmiselle on mahdotonta, on kuitenkin Jumalalle mahdollista.  Joulu on aloittanut tämän ihmeiden ajan.  Kun Jeesus syntyy, ääretön tulee äärelliseksi.  Mittaamaton Jumala on paketoitu äärellisen ihmisen hahmoon.  Tai kuten joululaulun runoilija osuvasti ilmaisee: ”Hän kulkenut on yli kuilun, maa taivaalle kättä nyt lyö.”  Kaikkivaltias ja mittaamaton Jumala tulee ihmiseksi.  Hän ottaa ihmishahmon sen pienimmästä alusta alkaen.  Suuri, ääretön ja salattu Jumala tulee pieneksi lapseksi.  Hän tulee samalla käsitettäväksi ja puhuttavaksi, jopa syliin otettavaksi.  Jumala tulee Kristuksessa luoksemme, meidän todellisuuteemme.  Hän ei lähesty meitä osoittamalla ylivoimaansa ja suuruuttaan.  Hän samastuu heikkoihin ja eksyneisiin, niihin, jotka ovat pilanneet elämänsä ja suhteensa toisiin ihmisiin – jopa pahimmalla mahdollisella tavalla.  Jumala tulee niin pieneksi, että kuka tahansa uskaltautuu tulemaan hänen eteensä. 

Joulun lapsi on tullut keskelle tätä sotien, orjuuden, kärsimyksen, synnin ja syyllisyyden maailmaa, mutta olematta kuitenkaan itse osallinen siitä pimeyden mahdista, joka vaikuttaa maailmassa ja virtaa meidänkin suonissamme.  Me synnymme olosuhteisiin, joissa olemme pahan heiteltävinä.  Toisaalta suostumme itse tähän pahaan kaiken aikaa.  Olemme liittoutuneita sen kanssa.  Tunnemme vastustamatonta houkutusta pimeyteen.  Ilosanoma Jeesuksen syntymästä merkitsee yksinkertaisesti tätä: Jumala rakastaa sinua silloinkin, kun kaikki on mennyt pieleen, kun elämäsi on särkynyt tavalla tai toisella. Ilosanoma on siinä, että Jumala on lähettänyt meille viattomuutemme menettäneille Vapahtajan ja Pelastajan.  Joulun lapsessa on tallella meitä varten kaikki se, mitä olemme maailman tuulissa menettäneet.

Joulun ihmeessä on kysymys siitä, että Sana tulee lihaksi, Jumala tulee ihmiseksi keskellemme.  Hän ei jää kaukaisuuteen tai ikuisuuteen, vaan syntyy meidän historiaamme.  Tämä Sanan lihaksi tuleminen jatkuu aina, kun vietämme Pyhää ehtoollista.  Siinä kertautuu tuo jouluyön ihme: ääretön mahtuu äärelliseen.  Kristus on läsnä näkyvissä, kosketettavissa, tunnettavissa ja maistettavissa elementeissä, leivässä ja viinissä.  Näin me äärelliset, rajalliset ihmiset voimme tulla osalliseksi äärettömän Jumalan mittaamattomista aarteista.   

 

Mika Riikonen