Elokuisia mietteitä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Elokuisia mietteitä

Miten kuvaisimme elokuuta, joka on alkanut? Voisiko sanoa, että elokuuhun sisältyy sekä iloa, että haikeutta?

Elokuu on kuukausi, jolloin päivät jo silminnähden lyhenevät ja vain elokuussa voi kokea sitä, että voi istua pihalla tai terassilla pimenevässä, mutta lämpimässä illassa. Se on ilo, mutta tietoisuus lisääntyvästä pimeydestä saattaa vetää mieltä matalaksi.

Elokuu on myös kuukausi, jolloin läsnä luonnossa on vielä kesä, mutta syksyn tuoksun voi jo haistaa. Syksyä enteilevät lisääntyvät tuuletkin.

Elokuu on nimensä mukaisesti kuukausi, jolloin korjaamme monenlaista satoa, on sieniä, on marjoja.

Elokuu on kuukausi, jolloin jotkut ovat vielä lomalla, mutta monet ovat palanneet jo töihin. Ja koululaiset aloittavat taas opintiensä. Elokuu on monen asian käynnistymisen ja alkamisen aikaa, mutta samalla jätämme hyvästejä kesälle.

Elokuussa on siis iloa, mutta myös haikeutta.

 

Eikö se ole myös tavallaan kuva elämästä? Meidän elämäämmekin alati kuuluu sekä ilo, että haikeus. Mukana on jatkuvasti tietoisuus siitä, että mikään täällä ei kestä ikuisesti. Ja kuitenkin samalla joka päivä saamme tuntea iloa monista elämän lahjoista, joita meillä on juuri nyt.

 

Vuodenajan vaihtuessa, elämän eri tilanteiden vaihtuessa, ilon ja haikeuden vuorotellessa saamme kuitenkin muistaa, että on yksi, joka pysyy, on yksi, joka ei muutu: meidän Jumalamme uskollisuus. Hän on luvannut olla kanssamme joka hetki. Hän on luvannut johdattaa. Hänen armonsa on joka päivä voimassa.

Hän antaa maan sadon meille ruoaksi ja Hän ruokkii meitä Sanallaan. Ja Hän on luvannut myöskin omansa kerran kantaa iankaikkiseen elämään. Näissä Hänen lahjoissaan on pelkkää iloa, ei ollenkaan haikeutta.

 

Taina Häkkinen, kappalainen