Puuttuva palanen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Puuttuva palanen

Palapelin kokoaminen on mukavaa ja rauhoittavaa ajanvietettä. Kokoaminen vie kyllä aikaa ja tarvitsee suurin piirtein olla lomalla, jotta voisi levittää 1000 palan palapelin pöydälle. No, toisaalta, kun palapelin kokoamisen aloittaa, voisi ohimennessään etsiä aina muutaman palan. Oma kokemukseni kuitenkin on, että palapelin äärelle jumittuu ja kohta huomaa istuvansa siinä monta tuntia.

Kun viimeksi kokosin 1000 palasta, olin ihan täpinöissäni viimeisten palojen kohdalla. Iloitsin, että kohta palapeli on valmis mutta samalla epävarmuus kolkutteli mielessä. Yksi vaalea pala näyttäisi olevan hukassa. Ja niinhän siinä kävi. Viimeisiä paloja asetellessa mielenharmi oli melkoinen. Yksi pala, se vaalea, todella puuttui. Missä ihmeessä se oli? Aloin etsimään puuttuvaa palaa. Konttasin pöydän alla, ravistelin mattoja, etsin mattojen alta sekä kalusteiden ja palapelin alta. Viimein etsin puuttuvaa palasta roskapöntöstä ja kurkistin jopa jääkaappiin. Mutta puuttuvaa palaa en vaan löytynyt.

Lohduttelin siinä itseäni, että eihän elämä ole täydellistä. Aina on joku asia kallellaan. Ihminenkin on kovin vajavainen ja tekee virheitä. Mieti, 999 palaa oli kuitenkin tallessa, iloitse niistä. Voin askarrella puuttuvan palasen ja värittää sen. Mutta sitten mietin, ettei mikään korvaa sitä puuttuvaa palasta. Mistään en saa niin sopivaa, oikean näköistä ja kokoista palaa täyttämään sitä ammottavalta tuntuvaa kohtaa palapelissä, joka muuten oli melko keskellä. Tyhjä kohta. Palapeli oli kyllä muuten kaunis. Hyvä näin…mutta…ehkäpä pala vielä jostain löytyy.

Nyt eletään marraskuuta. Lokakuun viimeisenä sunnuntaina, Turun tuomiokirkon juhlallisessa jumalanpalveluksessa polkaistiin käyntiin reformaation juhlavuosi. On kulunut 499 vuotta siitä kun uskonpuhdistajamme Martti Luther löysi kristinuskosta monta aukkopaikkaa. Hän kaipasi kirkkoon julistusta, joka liittyy armoon, anteeksiantamukseen ja pelastukseen. Hänen mielestään kristinuskosta puuttuivat tärkeimmät palaset ja niiden vuoksi hän taisteli 31.10.1517 naulaten 95-teesiä Wittenbergin linnankirkon oveen.

Reformaation juhlavuoden lisäksi ensi vuonna juhlii myös Suomen ekumeeninen neuvosto 100-vuotista taivaltaan. Kristilliset kirkot, seurakunnat ja kristilliset yhdistykset kokoontuvat miettimään toisia erottavien ja toisilta puuttuvien asioiden sijaan kristittyjä yhdistäviä tekijöitä. Ensi vuonna juhlistamme 100-vuotiasta Suomea. Iloitsemme itsenäisyydestä ja muistamme ja kunnioitamme heitä, jotka maksoivat kalliin hinnan taistellessaan Suomen itsenäisyyden puolesta.

Marraskuun alkupuolella vietämme pyhäinpäivää. Monet raskaat askeleet suuntaavat kirkkotarhoihin, mukanaan havuja, kukkasia ja toivon liekkejä. Iso aukko on tullut sydämeen, jota mikään ei voi täyttää. Elämästä puuttuu jotain, jota mikään ei voi korvata. Onneksi on muistoja, onneksi elämässä on vielä asioita jäljellä, jotka antavat toivoa jatkaa. Onneksi on rakkaus, joka elää muistoissa ja sydämessä.

Puuttuva palanen. Niin, laulaahan Robinkin aiheesta. Rakkaudesta, joka täyttää sydämessä olevan tyhjän kohdan. Mikään ei voi korvata sitä tunnetta kun saa olla rakastettu. Mikään ei korvaa sitä palaa, joka puuttuu. Mikään ei korvaa myöskään sitä rakkauden palaa, jolla Jumala on sinua ja minua rakastanut. Tuo palanen on ainutlaatuinen, korvaamaton.

Marraskuun loppupuolella vietämme tuomiosunnuntaina. Meille julistetaan siitä pelastuksesta, jonka jokainen voi omistaa uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja hänen anteeksiantamukseensa. Jeesus kuoli ristillä sinun ja minun syntien tähden. Pelastumme yksin uskosta, armosta ja Jeesuksen tähden. 

Puuttuva palanen. Onko elämässäni jotain, joka puuttuu? Empä tiedä, sillä elämä on soljunut ihan mukavasti ja lähimmäisiäkin olen rakastanut. Kaikki palaset tuntuvat olevan paikallaan, mutta ehkäpä kaikkein tärkein, pelastukseen vievä palanen puuttuu. Jeesus antaa meille neuvon sanoessaan, että: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh.14:6).

Niin, usein meillä ihmisillä on elämän aikana moniakin palasia hukassa. Mutta se tärkein pala, rakkauden pala, on usko Jeesukseen Kristukseen. Suokoon Herra meille aikaa ja nöyryyttä tulla löydetyksi.

 

Rauni Tarvonen

pastori