Kirje Simeonille
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kirje Simeonille

Olet ajatuksissani usein, ja varsinkin näin Kynttilänpäivän lähestyessä.  Vaikka oletkin tuttu jo lapsuudestani alkaen, en vieläkään oikein jaksa käsittää kestävyytesi salaisuutta.

Sinulla oli vahva unelma Jumalan lupausten täyttymisestä elinaikanasi.  Toisin kuin useimmat muut, jaksoit pitää kiinni tuosta saamastasi näystä.  Vaikka vuosikymmenet vierivät ja sinut leimattiin haihattelijaksi, et luopunut toivostasi.

Et suostunut päivittämään uskoasi, niin kuin oppineet vaativat, vaan uskalsit luottaa, että saisit vielä nähdä luvatun Messiaan.  Kerta toisensa jälkeen tulit temppeliin kysellen, tapahtuisiko se tänään.  Ja et masentunut, vaikka luvattua lasta et siellä silloin tavannutkaan.

En myöskään voi aavistaa sitä riemua ja täyttymyksen tunnetta, joka valtasi sinut, kun Nasaretin nuori perhe saapui temppeliin.  Mistä tiesit, että juuri tuo lapsi on se, jota olit kaivannut läpi elämäsi?  Eihän tuo Jeesus erottunut ulkonaisesti muista samanikäisistä.

Et tuijottanut hänen vanhempiensa tavallisuutta ja köyhyyttä.  Näkösi oli jo iän mukana heikentynyt, mutta Jumala oli antanut sinulle sisäisen näkökyvyn, uskon silmän.  Sen ansiosta oivalsit sellaista, mikä toisilta pysyi piilossa.  Silloin tunsit, että elämäsi ei ollut mennyt hukkaan.

Ihmettelen myös sitä, miten reilusti pystyit väistymään sivuun.  Yleensähän meidän on vaikea luopua entisestä.  Tahdomme pitää kiinni kynsin hampain saavuttamastamme asemasta.  "Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä", sanoit heti kohdattuasi täyttymyksen hetken.

Ymmärsit, että olet vain yksi lenkki Jumalan mittaamattoman pitkässä ketjussa.  Sinulla oli oma unelmasi, mutta tiesit, että Jumalan suunnitelma on sinun näkyjäsi suurempi.  Et pitänyt itseäsi korvaamattomana, vaan luotit, että Jumala toimii myös sinun lähtösi jälkeen ja kutsuu asialleen uusia palvelijoita.

Sinä toimit jo ennalta siten, kuin sylissäsi levännyt Jeesus myöhemmin opetti vehnänsiemenestä.  Tuon siemenen on murruttava ja hävittävä, että siihen kätkeytyvä uusi elämä voisi puhjeta kasvuun.

Tätä lukiessasi et enää ole Jerusalemin temppelissä, vaan olet päässyt jo siihen kaupunkiin, jossa temppeliä ei enää ole.  Siellä temppelinä on Herra Jumala ja hänen Poikansa, jonka täällä kerran sait kohdata.  Nyt et enää elä odotuksessa, vaan olet saavuttanut lopullisesti sen, mitä täällä kaipasit.  Nyt et enää tarvitse uskon silmää, sillä voit katsella Jumalaa ja Kristusta aivan suoraan ja esteettä.

Uskaltaisinko sanoa, että sinne minäkin haluan? Taivaassa siis tavataan!

 

Mika Riikonen