Näillä näkymin kesään niin olennaisesti kuuluvat rippileirit järjestetään tänäkin kesänä tarkennetuilla hygieniaohjeilla. Uusi normaali on myös leireillä todellisuutta. Mutta tuntuupa hyvältä, kun tämä äärettömän tärkeä työmuoto pystyy toteutumaan.

Rippikoulu on ainutlaatuinen hetki ihmisen elämässä. Hengellisesti ajateltuna rippikoulu on vahva kutsu Jumalan valtakuntaan. Konfirmaatiossa nuoria kannustetaan tunnustamaan uskonsa Jumalaan ja heidät myös siunataan elämän matkalle. 

Jeesus kutsui seuraansa kerran kolme erilaista miestä. Ensimmäinen mies oli suorastaan yli-innokas seuraamaan Jeesusta ja Jeesus toppuutteleekin hänen intoaan. Jeesuksen seuraajalla ei ole varmuutta elämästä. Liika innostus voi myös kääntyä tuomitsemiseksi ja ahdasmielisyydeksi. Sitä Jeesus ei halua meidän tekevän toisillemme.

Toinen mies vastaa kutsuun myöntävästi, mutta haluaa ensin haudata isänsä. Jeesus vastaa tylysti: anna kuolleiden haudata kuolleet. Jeesus pyytää miestä rohkeasti asettamaan asiat elämässään tärkeysjärjestykseen. Arki ja sen vastuut eivät saa olla kutsun esteenä, ei edes suuret vastuut ja taakat. Uskolla on oma paikkansa ihmisen elämässä eikä mikään pysty korvaamaan uskoa.

Kolmas mies ei saa aikaa edes hyvästellä perhettään, vaan hänen on seurattava Jeesusta taakseen katsomatta. Joku onkin sanonut, että uskon silmät katsovat aina eteenpäin. Ovathan silmät pään etuosassa, eivät takaraivossa. Usko on eteenpäin menemistä.

Rippikoulussa opetetaan, että Jumala kutsuu jokaista henkilökohtaisesti valtakuntaansa. Saamme tämän kutsun kastehetkellämme. Elämässä tuulee joskus, mutta kun juuremme ovat turvallisessa ja rakastavassa Jumalassa, niin kestämme kaatumatta vaikka minkä elämän myrskyn.

Anne Nousiainen