Englannin ja Skotlannin rajalle rakennettiin muinoin Hadrianuksen muuri.  Tai valli.  Ihan miten vaan. Ja niin kuin nimestä voi päätellä, urakan oli saanut keisari Hadrianus.  Muuri toimi Rooman valtakunnan pohjoisena rajana.  Tosin hieman myöhemmin vähän pohjoisemmaksi rakennettiin Antoniuksen valli.                                    
Muurin tarkoituksena oli pitää ei toivottu väki ulkona valtakunnasta. Muutama vuosi sitten käytiin vaimon kanssa katsastamassa paikka omatoimimatkana.  Ei olisi pitänyt.  Tai kyllä olisi, sillä maisemat olivat aivan upeat, mutta ihan täyttä varmuutta ei saatu, mitkä niistä kivistä kuuluivat lammasaitaan ja mitkä muuriin.  Ajan hammas oli tehnyt tehtävänsä.  Edes mahtava Rooma ei ollut ikuinen.                                                                     Joskus aina kuulee ajatuksen, että jos ihminen ei tunne historiaa, on vaikea suunnistaa tulevaisuudessa.  Uskomus nojaa siihen, että ihminen oppii aina jotakin historiasta ja se auttaa olemaan tekemättä virheitä.  Minun on jotenkin vaikea uskoa siihen.  Jos listataan esimerkiksi kaikki maailman sodat ja niiden ajankohdat, niin tämä maailmahan on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän sodassa.  Tai jos katsoo ja kuuntelee yhteiskunnallista päätöksentekoa, niin yhtä riitaahan se on.  Perusteeksi tälle väittämälle voisi laittaa vaikkapa erään kansanedustajan haastattelun, jossa hän sanoi, että vaikka jonkun toisen puolueen esittämä ajatus on ihan ookoo, niin sitä on useimmiten pakko vastustaa, kun se tulee väärästä suunnasta ja on vastoin oman puolueen kantaa.  Kirkollinen keskustelu kulkee samoilla linjoilla.  Kristillinen rakkaus on karanteenissa, kun yritetään epätoivoisesti muuttaa toisen ihmisen vakaumusta.  Itse näen tämän kaikista surullisemmaksi esimerkiksi. Syynä on se, että tietää enemmän asioiden taustoista kuin valtamedioiden uhrit.  Eli opettaako historia ihmistä vai asuuko siellä ihmisen sisässä pieni vanha aatami.  Ja jos opettaa, niin muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan, niin kuin lauluntekijä kyselee. Minun tekee mieli vastata: Pessimisti ei pety.  Tai paremminkin: Realisti ei pety.  Ei pidä rakentaa kovin paljon sen varaan, mikä aina vuosien saatossa sortuu ja murenee.  Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi olla erityisen huolissaan.  Pitää uskaltaa elää päivä kerrallaan.  Laskennallisestihan muu on mahdotonta.  Ja elää se jokainen päivä sillä tavalla, että se on lahja.  Lahja häneltä, joka meille elämän antaa.


Antti Niemi