Kirkonmäeltä-blogi

Syksyn pieni pääsiäinen

 

Syksyllä seuraamme ulkona luonnossa luomakunnan vähittäistä riisumista. Puiden lehdet ruskettuvat ja putoavat, kaikki kuihtuu. Muuttolinnut lähtevät lämpimämpiin maihin. Tänne jäävät eläimet valmistautuvat kukin lajinsa mukaan talveen ja talvesta selviytymiseen. Sitä varmasti teemme myös me ihmiset, henkisesti valmistaudumme pitkään vähäisen valon ajanjaksoon.  Monissa kodeissa aletaan sytytellä kynttilöitä tuomaan valoisampaa tunnelmaa ja ehkäpä otetaan kirkasvalolamppuja käyttöön.

 

Luonnon kuihtuminen on kuin kuva oman elämän rajallisuudesta. Elämämme aikana meitä väistämättä riisutaan niin kuin luomakuntaa syksyllä ja vähitellen joudumme luopumaan eri asioista, rakkaista ihmisistä, terveydestä, monista elämän lahjoista ja kerran kokonaan elämän henkäyksestä meissä. Oman elämän rajallisuutta on hyvä muistaa, silloin osaamme elää jokaisen meille annetun ainutkertaisen päivän täydesti.

 

Lokakuun alkuun sijoittuu kirkkovuodessa ns. pieni pääsiäinen tai syksyn pääsiäinen. Nimitys johtuu siitä, että tuon pyhäpäivän raamatuntekstit puhuvat siitä, kuinka Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Tänä vuonna tuota pyhäpäivää ei kirkkovuosikalenterissa ole, mutta sen aihe ”Jeesus antaa elämän” on sijoitettu lokakuun ensimmäiselle arkiviikolle. Syksyn pienen pääsiäisen sanoma muistuttaa meitä siitä, että elämämme rajallisuuden ja sen kipujen ja luopumisen keskellä loistaa aina yksi valo ja se valo on Jeesus Kristus, kuoleman voittaja ja elämän antaja.

 

Pienen pääsiäisen yksi Raamatunteksteistä on Jobin kirjasta:

”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.”

 

Kuolemalla ja katoavaisuudella ei ole viimeistä sanaa, se on Kristuksella. Häneen turvatessamme meillä on ikuinen elämä.

 

Taina Häkkinen

kappalainen

Syksyinen puu, lehvästö, täysin keltaiset lehdet.
kuva: kirkon kuvapankki, Sanna Krook.