”Toistemme eestä rukoilemme siks´ kunnes kohdataan.”

Näin laulettiin seurakuntanuorten kokoontumisissa 1970-luvulla. Nyt, vuosikymmenien jälkeen, nuo sanat ovat jälleen usein mielessäni. 

Hienoa, että sain oppia tuon laulun. Se tuo mieleeni ne ihmiset, joiden tiedän rukoilleen ja rukoilevan puolestani. Osa heistä on jo siellä ajan rajan toisella puolella. Sekin on lohdullinen ajatus, että ehkä he rukoilevat puolestani myös siellä. Ainakin Kristus rukoilee.  

En ole varmaankaan osannut olla riittävän kiitollinen näistä ihmisistä. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että monessa tilanteessa minua on kantanut se, että puolestani on rukoiltu.

Toivon, että voisin myös itse olla rukouksen ihminen. Onhan se valtava etuoikeus, että saa rukouksessa kantaa niitä ihmisiä ja asioita Jumalan eteen, jotka on sydämelle annettu. 

Näin kesän kääntyessä kohti syksyä saamme muistaa toisiamme rukouksissamme. Ja vaikka ihan erityisesti heitä, joiden kesään on kuulunut rippikoulu ja heitä, jotka syksyllä aloittavat koulutiensä.

Jukka Isometsä

seurakuntapastori