KISSAN KUOLEMA

 

Tänä syksynä jouduimme lopettamaan 11-vuotiaan kissamme. Yhtäkkiä pirteän kissan kunto huononi, ja eläinlääkärikäynti muuttuikin rakkaan lemmikin viimeiseksi matkaksi.

Meillä on vielä yksi kissa kotona, mutta juuri tämä kissa oli se minun kissani; istui illat sylissäni, nukkui kainalossani ja pyöri jaloissani aamusta iltaan. Tuntuu niin tyhjältä, kun se ei ole sylissäni katsoessani televisiota eikä istu aamukahvipöydässä lehden päällä. Ymmärrän hyvin niitä tutkimuksia, joissa on huomattu, että ihmiset ikävöivät lemmikkejään samalla tavalla kuin poisnukkuneita läheisiään. Lemmikin kiintymys on varauksetonta ja se hyväksyy ihmisen puutteineen päivineen. Lemmikkieläintä on paljon helpompi lähestyä kuin toista ihmistä ja ihmisystävällinen eläin tuottaa omistajalleen paljon iloa.

Muistelen kissani pentuaikoja, kun se riehui yöllä ja leikki muiden kissojen kanssa. Huomaan samalla ajattelevani ajan kulkua yleensä. 11 vuotta meni nopeasti, mutta siinä ajassa lapset kasvoivat ja me vanhemmat vanhenimme. Kissan kuolema saa minut ajattelemaan omaa elämääni ja sitä mikä on jo siinä takana ja mitä ehkä on edessä. Pienen kissan kuolema pistää ajattelemaan koko elämän tarkoitusta.

Huomaan miettiväni, että osasinko olla hyvä omistaja kissalleni. Vastasinko sen pyyteettömään rakkauteen ja hoidinko sitä hyvin. Näinhän se on, että läheisen kuolema, lemmikinkin, pakottaa miettimään omaa käyttäytymistään toista kohtaan. Rakkaus ja kiintymys osoitetaan tässä elämässä. Haudan äärellä on myöhäistä.

Sananlaskuissa on kohta eläimen hyvästä hoitamisesta: ”Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne.” (San. 12: 10). Tuohon aikaan ei ollut lemmikkejä, mutta karja oli hoidettava perheen lisäksi hyvin. Miten minä olen perheeni ja lemmikkinä hoitanut? Olenko osannut ottaa talenttini käyttöön ja viljellyt ja varjellut raukkaudella sitä kaikkea, minkä Jumala on minulle armossaan antanut? ”Ihmiselle uskottiin valta luontoon, eläimiin. Hän sai niistä ystävän uskollisen, väkevän. Hengitykseen härkien, tyyneen lämpöön aasien syntyi Herra taivasten.” (Virsi 463). Tänään kiitän Jumalaa kissastani, jonka kanssa sain hetken kulkea yhtä matkaa.

 

Kappalainen Anne Nousiainen