Jo tänään

 

Ystäväni teki väitöskirjan lasten aikakäsityksistä – kuinka hetkessä elävä lapsi käsittää niin hahmottoman käsitteen kuin aika. Tutkimus oli mielenkiintoinen, mutta myös hauska. Lapsella minuutit ja viikot saattavat mennä sekaisin esimerkiksi näin: ”onko vanhaa aikaa vielä olemassa?”, ”mikä päivä ulkona on?”, ”onko myöhemmin jossain vaiheessa?”.

Ehdotan kuitenkin, että me aikuiset lakkaamme nauramasta lapsille tässä asiassa. Aika on yhtä hankala käsite meille aikuisille kuin lapsille -ehkä jopa vaikeampi. Joskus saatamme juuttua menneeseen, emmekä osaa päästää irti. Yritämme ikään kuin halata muistoa, mutta se ei tietysti onnistu. Joskus taas kannamme huolta tulevasta ja väsymme murehtimiseen. Niin se taitaa olla: ihminen joka elää menneessä, masentuu. Ihminen joka elää tulevassa, ahdistuu.

Aina silloin tällöin kuulee aikuisten myös puhuvan ”sitten kun”-elämästä. Se tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että ajattelemme aikaa ”sitten kun”. Kuvittelemme kalenteriimme päivän ”sitten kun”. Se saattaa muhia mielessämme, vaikka näin: ”sitten kun lapseni ovat isompia, ajan moottoripyöräkortin.” ”sitten kun jään eläkkeelle, minä matkustan Japaniin katsomaan kirsikkapuiden kukintaa”, ”sitten kun lumet sulaa, aloitan liikkumisen” sitten kun, sitten kun…

Sellaista päivää ei ole olemassa kuin ”sitten kun”, meillä on vain nyt.

Ajatus saattaa kuulostaa jyrkältä ja sitä se kieltämättä onkin. Siihen kätkeytyy kuitenkin myös armon sanoma. Pitkäperjantain evankeliumissa puhutaan myös ajasta:

Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Pääsiäisen sanoma saattaa tuntua joskus kaukaiselta. Onko pääsiäisen sanoma ylösnousemuksen toivosta todellinen vain surun saartamille, kuoleman varjossa eläville, murheen murtamille? Vai voiko sillä olla sanottavaa aivan jokaiselle meistä? Jo tänään?

Olen varma, että on. Aivan kuten evankeliumin katuvalle ryövärille, myös meille pelastus antaa valonsa jo tänään.

Pääsiäisen sanoma taivaasta ja voitetusta kuolemasta ei ole tarkoitettu vain kuolleille vaan myös meille eläville. Se on totta jo tänään. Sillä jo tänään se valaisee pimeän, jo tänään se lohduttaa, jo tänään se antaa voimaa jaksaa huomiseen, jo tänään se antaa rohkeuden elää vapaana.

Auringon nousun kauneus on siinä, että saamme katsella kaukaista aurinkoa, joka muuttaa yön pimeän aamun sarastuksesi. Kaukainen valo riittää poistamaan ihollamme olevan pimeyden. Siinä pääsiäisaamun ihmeen salaisuus. Jo tänään.

 

Aurinkomme ylösnousi,  paistaa voittovuorella.

Lämmin valo sieltä loistaa,  surut, murheet hajottaa.

Kokoon tulkaa, taivaan linnut,  suvi-ilmaan puhtaaseen.

Visertäkää, pienet leivot,  viinipuussa tuoreessa.

Virsi 105

 

Matti Pehkonen
kirkkoherra