Jumala tuntee ihmiselle tuntemattoman

Olen ei-kukaan.  Olen ollut tuntematon. Oletko koskaan muuttanut uudelle paikkakunnalle, josta et tunne ketään? Minä olen. Toukokuussa. Pieksämäelle. Uudella paikkakunnalla on alkuun jännittävää ja rauhallista. Ei tunne ketään, ei tunne paikkoja. Ei tarvitse tervehtiä ketään, kun ei tunne ketään. Saa olla omassa rauhassa itsekseen. Oma mielensisäinen kartta paikkakunnasta ja omat kulkureitit alkavat muodostua. Kartalle merkitään ensimmäisenä koti, työpaikka, lähikauppa, muut kaupat. Lähimmät lenkkipolut, uimaranta, tori ja rautatieasema.

Uusi vaihe ei jatku pitkään, vaan paikkakunta ja ihmiset tulevat tutuiksi. Hetken aikaa saan olla anonyymi, mutta se loppuu pian. Ja hyvä niin. Uusiin paikkoihin, uusiin ihmisiin ja minun tapauksessani uuteen työhön tutustuminen on jännittävää, hengästyttävää ja enimmäkseen hauskaa. Alkuun joutuu pinnistelemään uusien reittien kanssa tai uusien ihmisten kanssa, mutta nopeasti tuntemattomat ihmiset ja tuntemattomat paikat muuttuvat tutuiksi. 

Jesajan kirjan luvussa 43 Jumala puhuu meille: Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Ihmisille saatamme olla tuntemattomia, mutta Jumala tuntee meidät. Jumala tuntee meidät kaikki nimeltä. Joskus se on ahdistavaa, mutta useammin se on rohkaiseva ajatus. Läheiset ihmiset ja oma perhe tuntee meidät hyvin. Silti hekään eivät tunne meidän kaikkia salaisuuksiamme. Meidän sisin ja kaikki meissä on Jumalalle tuttua, ja silti hän rakastaa omaa luomistyötään eli meitä. Kesän lämmössä ja vielä Suvivirren kaikuessa mielessä, meidän on helppo havaita ja nähdä Jumalan hyvä luomistyö.

Siunatkoon hyvä Jumala kesäsi!

Juuso Sikiö

seurakuntapastori