Uusivuosi vaihtuu meillä usein lupausten saattelemana: ajatus uudesta vuodesta tuo mieleen ajatuksen uudesta alusta. Ajattelemme mielessämme, että vuodenvaihteessa on helppo jättää mennyt taakse ja aloittaa alusta – puhtaalta pöydältä. Luopua siis siitä, minkä koemme huonoksi ja pyrkiä kohti parempaa. Niinpä uusi vuosi monille lupaajalle on terveellisempi ja liikkuvampi – savuton, suolaton, tipaton, sokeriton. Hienoja pyrkimyksiä kaikki.

Lupausten takana on vilpitön halu kohti parempaa elämää, mutta usein lupausten pitäminen on vaikeaa. Jokainen meistä tietää, kuinka helposti elämäntaparemontit jäävät meiltä kesken ja palaamme entisiin tapoihimme. Muutos on kuitenkin mahdollinen, mutta se kysyy tahtoa.

Kuulin kauan sitten sanonnan, joka kuului jotenkin näin ”Vain Jumala voi luvata, ihminen voi vain tahtoa.” Asia taitaa olla juuri niin – meidän ihmisten lupaukset voivat mennä rikki. Vaikka hyvässä uskossa lupaisimme, saatamme heikkouttamme rikkoa lupauksemme ja syömme sanamme. Meidän lupaustemme varaan ei oikein voi rakentaa. Sen sijaan tahto kantaa meitä ja juuri tahtoa isot päätökset kysyvät. Kuvaavaa lie, ettei vihkiparilta kysytä alttarilla ”rakastatko” tai ”lupaatko” vaan siellä kysytään ”tahdotko”.

Ei uuden vuoden lupaukset kuitenkaan turhia ole, vaikka ne eivät meillä aina pitäisikään. Uusi alkanut vuosi opettaa kauniilla tavalla meille, mitä armo on. Se on sitä, että saamme aloittaa alusta. Elämämme ei ole omien hatarien lupaustemme varassa vaan saamme rakentaa elämää Luojan lupausten varaan ja niihin saamme luottaa. Hän on luvannut kuulla meitä, kulkea vierellämme ja antaa anteeksi.

Näin sanoo Herra:

»Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju.»

Luulenpa, että jokaisella meistä on reppuun kertynyt vuosien saatossa turhia taakkoja, jotka painavat mieltä ja sydäntä: katkeruutta, häpeää, syyllisyyttä, kaunaa ja kateutta. Armo on sitä, että saamme jättää ne pois ja aloittaa alusta – puhtaalta pöydältä. Armo on todellista vuoden jokaisena päivänä ja sen jokaisena hetkenä.

Lepää siis rauhassa Luojan hyvissä lupauksissa ja ole omissa päätöksissäsi vahva - tahdo.

Matti Pehkonen

Kirkkoherra