❤️ Kirkko kuuluu kaikille -alttaria rakentamassa ❤️

Idea alttariin lähti erään messun yhteydessä, kun huomasimme poissulkevaa kielenkäyttöä. Jako miehiin ja naisiin on nykytietämyksen mukaan yleistys. Muutenkin monissa seurakunnissa kaikkia kunnioittava kieli ei vielä ole rutiinia.

Lisäksi halusimme nostaa esiin seurakunnan jäsenten moninaisuuden ja yhteiskunnan monimuotoisuuden kauneuden. Jokainen on lähimmäisenrakkauden arvoinen ja ainutlaatuinen ihminen. Kirkon kynnyksen madaltaminen on muutenkin ollut osana diakonian opintoja, joten aihe tuntui luontevalta. Tämä ajatus on myös tärkeä Tuomasmessun rakentamisessa.

Ensimmäinen ajatus oli tuoda nukkeja alttarille, mutta niistä ei helposti löytynyt kaikkia vähemmistöjen edustajia. Sen jälkeen syntyi idea leikata lehdistä kuvia ja tehdä niistä sydän. Siitä rakentaminen etenikin nopeasti. Yhdessä porukalla liimasimme kuvia ja rakentaminen eteni hyvin. 

Valot olivat jo olemassa joulun jäljiltä ja kynttilän lainasimme seurakunnalta. Uutena ostimme maalia, liimaa ja siveltimiä. Pahvi ja lehdet löytyivät kierrätyskatoksesta. Matkalla opin sen, että kodin kierrätysmateriaalista voi saada aikaan kauniita lopputuloksia askartelemalla. 

Tuomasmessun aikana ja sen jälkeen alttari sai hyvää palautetta. Ilmeisesti se onnistui puhuttelemaan ja pysäyttämään messuvieraita, kuten halusimme. Olen siitä hyvin kiitollinen!

Millaisia ajatuksia kirkon kynnyksen madaltaminen herättää sinussa?

Terveisin Oili Haapanen, Tuomasmessun vapaaehtoinen

Kuvat: Oili Haapanen ja Mikko Toivanen