Tuomasristi

Tuomasmessun nimi tulee Jeesuksen opetuslapsesta nimeltä Tuomas. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, miten Tuomas epäili Jeesuksen ylösnousemusta. Vasta kun hän kohtasi ylösnousseen Jeesuksen ja kosketti hänen haavojaan, hän uskoi. Jeesus ei tuominnut Tuomasta tämän epäuskosta ja epäilyistä vaan piti hänet opetuslastensa joukossa ja antoi hänelle tehtävän viedä ilosanomaa eteenpäin. Tätä kaikille avointa ja kutsuvaa Kristuksen kirkkoa myös Tuomasmessu haluaa olla omalta osaltaan viemässä maailmassa eteenpäin. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita!

Tuomasmessun ristillä on oma kiinnekohtansa keskiajalla eläneeseen katoliseen pyhimykseen Franciscus Assisilaiseen. Tämä ”Jumalan pieneksi köyhäksi” kutsuttu munkki, diakoni ja saarnaaja on yksi keskiajan tunnetuimpia kirkollisia henkilöitä. Franciscus oli mystikko, joka sai Jumalalta kutsun köyhyyteen ja sairaiden auttamiseen. Hän perusti fransiskaanisen sääntökunnan ja hänet tunnetaan myös suurena eläinten ja luonnon ystävänä.

Franciscus syntyi Assisin pienessä kaupungissa Keski-Italiassa rikkaaseen kauppiasperheeseen v. 1181/82. Hän eli ylellistä ja nautiskelevaa elämää 25-vuotiaaksi asti, kunnes lähti sotilaaksi kaupunkien väliseen sotaan. Hän oli vuoden sotavankina ja sieltä vapauduttuaan sairastui vakavasti. Tervehdyttyään hän oli jälleen palaamassa sotaretkelle, kun hän sai Jumalalta kehotuksen palvella mieluummin herraa kuin palvelijaa.

Franciscus palasi Assisiin ja alkoi hoitaa lepratautisia. Hän teki samoihin aikoihin pyhiinvaellusmatkan Roomaan, missä hänen kerrotaan vaihtaneen vaatteitaan kerjäläisen kanssa ja toimivan itse kerjäläisenä. Tämä oli alku köyhyydessä elämiselle luopumalla kaikesta omaisuudesta ja elämällä kättensä töillä ja kerjuulla. Jumalan pieni köyhä oli löytänyt kutsumuksensa.

Mutta kutsumus selkiytyi, kun hän vuonna 1206 poikkesi Assisin laidalla sijaitsevaan pieneen ja pahasti rappeutuneeseen San Damianon kirkkoon. Polvistuessaan siellä olleen puisen krusifiksin eteen, hän kuuli tämän sanovan: ”Franciscus, mene ja korjaa kirkkoni, joka on kokonaan raunioitumassa, kuten

näet.” Aluksi Franciscus ymmärsi tämän konkreettisesti ja alkoi korjata San Damianon kirkkoa ja muita lähellä olevia raunioituvia kirkkoja.

Käänteentekevä vaikutus Franciscukselle oli, kun hän osallistui messuun yhdessä korjaamassaan kirkossa 24.2.1208. Siellä pappi luki evankeliumin kohdan, jossa Jeesus lähettää oppilaansa sanoen: ”Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön myös kenelläkään olko kahta ihokasta…” (Mark. 6: 7-12). Näistä Jeesuksen sanoista Franciscus lopullisesti ymmärsi apostolisen köyhyyden sanoman, joka täytti hänet kuvaamattomalla ilolla. Tästä eteenpäin Franciscus ja hänen seuraajansa kulkivat köyhinä harjoittaen laupeudentyötä, rukoilivat ja saarnasivat yksinkertaisesti.

Tuomasmessun risti on San Damianon krusifiksi. Näin Tuomasmessu kantaa Franciscuksen kokemusta San Damianon puisen krusifiksin äärellä, jossa hän sai kohdata Jeesuksen Kristuksen ja kuulla Herransa äänen. Vapahtaja ei ilmestynyt Franciscukselle rikkaudessa ja ylellisyydessä, vaan köyhyyden, sairauden ja raunioiden keskellä. Tästä nousee myös Tuomasmessun vahva sanoma siitä, että Kristus on keskellämme siellä, missä eniten tarvitsemme evankeliumin vapauttavaa ilosanomaa. Kristus on siellä, missä on heikkoutta, sairautta, köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Siellä on myös meidän paikkamme kristittyinä.

San Damianon krusifiksi on nykyään nähtävillä Italiassa pyhän Claran basilikassa Assisissa.

Anne Nousiainen

pappi